• Erika Serko

Elämää pikakelauksena


Olin eilen ystäväni kanssa “pikakahvilla” ja toissapäivänä toisen ystäväni kanssa “pikalounaalla”. Olen myös käynyt muutamilla ”pikatreffeillä”! Mietin, että kuinka ihmeessä elämästämme on tullut tälläistä? Käymme näissä tapaamisissa ja vaikka on tietenkin mukavaa tavata ihania ihmisiä edes pikaisesti niin en voi kuitenkaan olla miettimättä, että jääkö näistä tapaamisista loppujen lopuksi käteen yhtään mitään?


Hyvä ystäväni asuu Espanjassa ja meillä on usein monen tunnin puheluita. Rakastan näitä keksutelutuokioitamme, koska hän ei tunne sanaa “pikapuhelu”. Hän ei ole koskaan sanonut minulle, että ehditään kuulee vetäistä nopeasti 5 min puhelu, joten anna tulla ”pikakelauksena”, mitä sulle kuuluu?! Ymmärrän hyvin elämän tuomat erilaiset haasteet, mutta mikä kumma meitä vaivaa? Kuinka ihmeessä mikään voi olla niin tärkeää, että ei ehdi rauhassa syödä lounasta ja tavata ystäviään ilman, että sekuntikello raksuttaa?

Me syömme ahdistukseen lääkkeitä, masennukseen lääkkeitä ja strssiin lääkkeitä. Syömme lääkkeitä väsymykseen ja vatsaahaavaan. Näin eilen erään mainoksen, jossa kehotettiin ottamaan lääkkeitä korkeaan verenpaineeseen, jotta ei vain menetä työkuntoaan ja pääsee pikaisesti takaisin sorvin ääreen.. what? Olenko ainoa, jonka mielestä jokin mättää pahasti? Olenko ainoa, joka haluaa syödä lounaansa rauhassa ja keskittyneesti kuunnella, mitä ystävien elämään kuuluu? Olenko ainoa, joka ei halua pikatreffejä vaan istua pitkällä illallisella ja oppia tuntemaan toista? MInulla on usein tunne, että elän aivan väärällä vuosisadalla, olen ihan väärässä maassa ja väärien ihmisten kanssa.


Jostakin syystä, kun meillä sitten on paljon vapaa-aikaa ja ehtii harastamaan, on aikaa perheelle ja ystäville niin meissä on jotakin pielessä. Se tarkoittaa sitä, että luultavasti lintsaan jostakin, olen työtön, saamaton tai muuten tästä oravanpyörätä pudonnut hylkiö. Meidän tulee olla kiireisiä, jotta olemme tärkeitä ja hyväksyttyjä. Mitä enemmän kaveri on stressaantuntut ja vetää masennuslääkkeitä niin sitä tunnollisempi työntekijä ja parempi ihminen hän on. Kuulun itse kategoriaan erittäin huono ja tarpeeton ihminen näillä kriteereillä.

Yritän pitää itseni mahdollisimman vähän kiireisenä. Vietän pitkiä kahvitaukoja ja mahdottoman pitkiä lounaita. Yritän tehdä pitkiä kävelylenkkejä joka päivä, jotka vievät mahdollimman pitkän aikaa ja valmistaa illallisia, joiden valmistamiseen menee mielellään tunteja. Haluan lukea paksuja romaaneja ja katsoa pitkiä kokoillan elokuvia. Haluan viettää rakkaitteni kanssa pitkiä viikonloppuja ja loputtoman pitkiä unettomia öitä keskustellen ja viiniä juoden. Haluan tennisottelun päätteeksi jäädä saunomaan, juomaan limut ja nauttimaan ystävävieni seurasta. Haluan nauttia pitkistä 1,5 tunnin jooga tunneista. Erityisesti haluan pitkät ja nautinolliset yö- tai päiväunet, en mitään 15 min “powernappeja"! En halua syödä viherpirtelöitä sen vuoksi, että minulla ei ole aikaa syödä kunnon luonasta, enkä halua juoda proteiinipirtelöä treenin jälkeen, jotta palautuisin taas mahdollimman nopeasti. Haluan herätä rauhassa, kun aurinko nousee ja mennä nukkumaan, kun aurinko laskee ja siinä välissä viedä lapseni kouluun, tavata ystäviäni, tehdä sopivassa tahdissa töitä ja nauttia illallisen ihan rauhassa.. onko se muka liikaa vaadittu?


"Time is free, but it’s priceless. You can’t own it, but you can use it. You can’t keep it, but you can spend it. You can never get it back”.

• Harvey MacKay




31 katselukertaa

©2018 by Noitapiiri. Proudly created with Wix.com