• Erika Serko

HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ

Katselin dokumenttia Whitney Houstonista ja en voi olla ajattelematta sitä faktaa, että hän kuoli 48-vuotiaana. Tänään on syntymäpäiväni ja se on saanut minut jälleen kerran mietteliääksi. Mietin omaa olemistani ja sen merkitystä. Olen saman ikäinen kuin Whitney kuollessaan ja minulla ei ole pienintäkään hajua siitä miksi tulen tai mitä alkaisin tekemään, kun kasvan aikuiseksi? Olen ns. haahuillut koko ikäni ja teen sitä samaa edelleen. Suurin onglemani lienee pian se, että aika alkaa loppumaan kesken ja muutaman vuoden päästä en muista enää edes ajatella näitä kysmyksiä, joihin edelleen etsin vastauksia.

Istuin iltaa hyvien ystävieni kanssa ja kerroin heille huolenaiheeni. He miettivät hetken ja eräs heistä sanoi: Ehkä tehtäväsi on ollut vaan tehdä lapsia? Toinen ystäväni ehdotti, että tehtäväni on vain nauttia ja joogata? Kolmas keksi, että ehkä minulle on vain yksinkertaisesti unohdettu antaa tehtävä ja siksi en löydä paikkaani tässä maailmassa? Muutama viikko sitten menin katselemaan Eiran rantaan ilotulitusta lasteni kanssa ja kävelimme Hernesaaren padel kenttien ohi. Nuorin tyttäreni kysyi kovasti ihmetellen, että ovatko ilotulitukset täällä mamman työpaikalla? Kysin, että mitä hän oikein tarkoittaa? Tyttäreni luuli, että pelaan ammatikseni padelia! Se olisi kyllä kieltämättä todella herkullinen ajatus, mutta se juna valitettavasti meni jo noin 30 vuotta sitten.

Kun sitten kysyin tyttäreltäni, että tietääkö hän kuinka vanha olen niin hän vastasi: “Olet niin vanha, että en osaa edes ajatella sitä”. Mistä tiedät, että olen NIIN vanha kysyin häneltä uuden kysymyksen? “Muilla kavereiden äideillä ei ole aikuisia lapsia niin sun on pakko olla TOSI vanha”. Älä mamma kuitenkaan sure, olet naamioinut itsesi niin hyvin ettei kukaan tiedä kuinka vanha oikeasti olet. Tuo tyttäreni vimeinen lause jäi vaivaamaan ja en ole edelleenkään varma kuinka minun tulisi suhtautua siihen. Se kuitenkin sai minut pohtimaan ikää ja sen merkitystä. Viime syksynä, kun olin juuri muuttanut Suomeen ja eronnut miehestäni niin en kieltämättä tuntenut oloani kovin viehättäväksi vaan itseasiassa todella vanhaksi ja väsyneeksi. Kun on tämän ikäinen niin luulisi, että elämä alkaisi olla jo mukavan seesteistä ilman suurempia kriisejä. Muistan kuinka kävelin syntymäpäiväni aamuna yksin ympäri rantaa..rintaani puristi ja ahdisti niin paljon, että halusin lähinnä kadota tältä planeetalta. En todellakaan ollut millään lailla juhlatuulella ja kun joku yritti onnitella niin mieleni teki lähinnä itkeä.

Tämä vuosi on ollut kaikinpuolin erilainen. Tunnen oloni elinvoimaisemmaksi ja vahvemmaksi kuin koskaan. Olen onnellinen, minua ei ahdista ikäni eikä mikään muukaan asia ja olen juhlatuulella! Jokainen meistä vanhenee joka päivä, halusimme tai emme. Se on yksi asia johon emme pysty vaikuttamaan. Asia johon kuitenkin voimme vaikuttaa on se millä tavoin haluamme nuo vuodet viettää ja aikaamme tällä planeetalla kuluttaa. Voin siis tuhlata sitä murehtimalla ulkonäköäni ja sen rapistumista, voin itkeä ja valittaa muutamista lisäkiloista, joita on vuosien varrella kertynyt, voin valittaa säästä ja voin valittaa ihan kaikesta ja tuhlata elämäni itkemällä ja surkuttelemalla kaikkea mahdollista. Joka päivä miljoona ihmistä ei herää enää huomenna. Jos tänään on vimeinen päiväni täällä niin haluan nukahtaa onnellisena ja tietoisena siitä, että olen nauranut paljon, tehnyt asioita, joista nautin ja viettänyt aikaa ihmisten kanssa, joita rakastan. Nyt kun olen todella jo sen ikäinen, että kukaan ei kysy edes alkossa papreita niin olen miettinyt, että ehkä on vain parasta pyyhkäistä mielestä oma ikä ja jos joku kysyy kuinka vanha olen niin vastaan tyttäreni sanoilla “niin vanha, että en osaa edes ajatella sitä”!

“The secret of staying young is to live honestly, eat showily and lie about your age” - Lucille Ball



39 katselukertaa

©2018 by Noitapiiri. Proudly created with Wix.com