• Erika Serko

MAUTON, HAJUTON, TUNNOTON

Ystävättäreni soitti minulle muutama päivä sitten ja kertoi, että mies jota hän oli tapaillut kuukauden verran lähetti hänelle seuraavan viestin: On parempi, että emme tapaile enää. Minulla on tunne, että olet ihminen, joka ihastuu ja jopa rakastuu. En halua olla sellaisen ihmisen kanssa tekemisissä. Minulla on raskas työ niin en halua tutustua sen syvemmin vaan ainoastaan pitää hauskaa kevyesti ilman tunteita. Minun oli vaikea pidättää nauruani, kun ystäväni luki viestin minulle ääneen. Olen itse ollut tähän asti vahvasti siinä käsityksessä, että meidän on tarkoitus luoda kontakteja ja olla vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Siihen kuuluu oleellisena osana halu tutustua, ihastua ja ehkä jopa rakastua. Minulle ei ole tullut mieleenikään, että tästä tavasta on jossain näiden vuosien välissä tullut epänormaalia ja varsinkaan, että se olisi syy jättää toinen ihminen? Aivan kuin ystäväni olisi jollakin tapaa pahasti viallinen! Jos työ on niin aikaa vievää ja raskasta, että meillä ei ole enää paukkuja kuunnella tai tavata uusia ihmisiä livenä niin jotakin on todella pahasti pielessä. Tänä päivänä on normaalimpaa tavata ihmisiä virtuaalisesti ja chattailla heidän kanssaan netissä hajuttomasti. On helpompaa katsella virtuaali tyttöystävien kuvia kotona, runkata sohvalla ja laittaa sitten hyvää yötä viesti perään ja kääntää sängyn laidalla kylkeä tyytyväisenä yksin tai joku pehmolelu kainalossa. Aamulla voi sitten mennä onnellisena työpaikalle tyydytettynä ilman minkäänlaisia paineita siitä, että pitäisi ihan oikeasti jutella kasvotusten tai ylipäänsä olla läheisessä kontaktissa toisen ihmisen kanssa. Kuinka sairaaksi tämä maailma on menossa?


Sain itse vihdoin myös viestin mieheltä, jota tapailin monta kuukautta. Tosin viesti ei tullut suoraan minulle vaan hän oli kertonut asian ystävälleni, johon hän oli sattumalta törmännyt jossakin bileissä. He olivat juhlissa keskustelleet suhteemme tilasta tietämättäni. Ystäväni lähetti minulle kolme päivää tämän käydyn keskustelun tuloksena viestin, että “miesystävälläni” ei ole kapasiteettia kantaa mitään isoja huolia ja murheita mistään ihmisuhdekiemuroista. Toisin sanoen sain virallisen viestin suhteemme päättymisestä ystäväni välityksellä tekstiviestillä! Se vasta oli yllättävää monella tavalla niin kuin kuvitella saattaa.


On surullista, että olemme tulleet pisteeseen, jossa pelkäämme sitoutua ja nauttia parisuhteen tuomista asioista. Itse näen parisuhteen voimavarana ja mahdollisuutena olla toisen paras ystävä. En ole edes ajatellut, että parisuhteessa ei voisi olla mukavaa vaikka myös minulla on kaikenlaisia kokemuksia ja useampi ero takana. En tiedä minkälaisten tyrannien kanssa ihmiset ovat elämäänsä viettäneet tai viettävät? Toivon, että he kaikesta huolimatta uskaltavat uskoa ja luottaa siihen, että parisuhde on parhaillaan kahden ihmisen välinen suhde, jossa molemmilla on tilaa olla oma itsensä ja jossa molemmilla on hyvä ja turvallinen olla. Itse toivon, että se ihminen kenen kanssa päädyn joskus yhteen on avoin uusille asioille. Suhde, jossa voimme olla kaksi aikuista, joilla on myös omia ystäviä, harrastuksia ja intohimon kohteita. Jos toinen tykkää joogasta niin ei sinne ole väen väkisin toista pakko raahata. Toisaalta mikä voi olla mukavampaa, kun yhdessä kokeilla erilaisia asioita ja ehkäpä opettaa myös toiselle jotain uutta. Itse kaipaan välillä rauhaa ja yksinoloa ja se on varmasti hyvin luonnollistakin. Se ei kuitenkaan tarkoita etten halua jakaa elämääni toisen ihmisen kanssa ja se ei varsinkaan tarkoita, että minulla ei ole halukkuutta tutustua toiseen ihmiseen.


Olen päättänyt olla rohkea ja heittäytyä elämän vietäväksi meni sitten syteen tai saveen. Itken mielummin kuukauden tai pidempäänkin, kun pelkään ja sabotoin etukäteen suhteen, joka voisi mahdollisesti olla jotakin ihanaa. Uskalla elää, anna toiselle mahdollisuus, anna itsellesi mahdollisuus ja vapaudu. Hyppy tuntemattomaan on aina pelottavaa. On niin paljon helpompaa olla tutussa ja turvallisessa, kun kaikki on ennalta arvattavissa ja mitään yllätyksiä ei tule. Entäpä jos mahdollinen uusi kumppanisi onkin yllätyksellinen ja yhteiset illat eivät olekaan villasukan kutomista ja television katsomista? Entäpä jos yhteiset illat ovatkin terassilla tähtien katselua ja syvällisiä keskusteluja maan ja taivaan väliltä? Entäpä jos tavallisena tiistai-iltana otammekin shotit absinttia ihan vaan koska on hauskaa kokeilla uusia asoista? Entäpä jos tuleva kumppanisi ja sinä nostatte toisenne sellaisiin korkeuksiin, että vain taivas on rajana.. eikö sellainen ihminen olisi tutustumisen, ihastumisen ja JOPA rakastumisen arvoinen?


“Being deeply loved by someone gives you strength, while loving someone deeply gives you courage” -Lao Tzu




0 katselukertaa

©2018 by Noitapiiri. Proudly created with Wix.com