• Erika Serko

MISTÄ TIETÄÄ OLEVANSA OIKEALLA TIELLÄ?

Päivitetty: 29o syys 2018

Ystäväni lähetti minulle oheisen videon, jonka voit käydä halutessasi katsomassa Youtubesta https://www.youtube.com/watch?v=Z7dLU6fk9QY&feature=youtu.be. Se kertoo paljon tästä päivästä, kuinka me valitettavan usein roikumme mielummin tykkäilemässä tuntemattomien ihmisten kuvista kuin voisimme mielummin jutella livenä ja tavata oikeita ystäviämme tai mennä tutustumaan uusiin ihmisiin kodin ulkopuolelle ja verkostoitua muualla kuin kotisohvalla.


Huomaan usein päivän aikana, että mietin aivan liikaa turhia asioita. Jos voisin vaimentaa vilkkaan mieleni niin tekisin sen useammin kuin kerran tai kaksi päivässä. Tekisin sen yksinkertaisesti hiljentymällä ja hengittämällä syvään. On hyvä osata tyhjentää ajatukset ja antaa myös mielen levätä. Elämme niin valtavan suuren tietotulvan keskellä, että olen hyvin tietoisesti alkanut välttää kaikenlaista ylimääräistä, joka ei palvele minua ja hyvinvointiani millään lailla eikä itseasiassa edes kuulu minulle. Erilaisten asioiden murehtiminen ja märehtiminen ei palvele yleistä hyvinvointiamme, se vie ainoastaan turhaan energiaamme ja saa mielemme usein surulliseksi ja alakuloiseksi. Jos me kuluttaisimme aikaa keskittymällä omaan elämäämme yhtä paljon kuin keskitymme puuttumalla muiden elämään niin tämä maailman olisin niin paljon paremmalla mallilla. Sen sijaan, että me kulutamme aikaa haukkumalla valitsemiamme kansanedustajia tai pohtimalla Martina Aitolehden rakkauselämää niin voisimme miettiä omaa elämäämme ja pohtia keitä me olemme ja kuinka voisimme tulla paremmiksi. Jos jokainen meistä kuluttaisi edes pienen osan siitä rahamäärästä oman mielemme kehittämiseen, mitä pistämme kauneusleikkauksiin ja merkkilaukkuihin niin maailma olisi parempi paikka elää. Me pidämme väen väkisin yllä kiiltokuvamaista kuvaa täydellisestä elämästämme, mutta totuus saattaakin usein olla ihan päinvastoin. Meistä niin moni voi huonosti ja kaipaisi vertaistukea ja aitoja kohtaamisia. Miksi meille on niin tärkeää, että rakennekynnet ja ripsienpidennykset ovat kunnossa, mutta jos lapsi vieressämme pyytä meiltä puolta tuntia pelaamaan kanssaan kimbleä niin siihen meillä ei ole aikaa? Me kulutamme valtavan määrän aikaa päivässä Facebookissa, instagaramissa tai tinderissä selailmessa tuntemattomien ihmisten profillieja ja jakelemme sinne tykkäyksiä. Entä jos kaiken sen sijaan lähtisimme raikkaaseen ulkoilmaan kävelylle, katselisimme merta tai joisimme kupin lämmintä kaakaota tai kahvia jonkun kannon nokassa, voisimmeko paremmin? Nauttisimme vain siitä onnellisesta hetkestä, että olemme täällä ja millään muulla ei ole merkitystä.


Kun asuin Balilla niin siellä oli se hyvä puoli, että en tuntenut ketään. Vaikka tervehdin ihimisiä ja vaihdoin ehkä muutaman sanankin jonkun kanssa ollessani kaupassa tai joogaamassa niin kanssakäyminen muiden kanssa oli hyvin vähäistä. Huomasin, että en oikeastaan edes hakeutunut kenenkään seuraan vaan olin hyvin tyytyväinen yksin omassa seurassani tai perheeni kanssa. En usein vaivautunut edes ostamaan puhelimeeni dataa, koska huomasin, että ei ollut tarvetta soittaa kenellekään. Jokun mielestä se kuulostaa varmasti surulliselta, mutta minulle se oli ylellisyyttä. Heräsin joka aamu kuuden aikaan, lähdin joko lenkille tai joogaamaan. Sen jälkeen kaikessa hilajsudeessa söin aamiaista lasteni kanssa. Muutaman tunnin työpäivän jälkeen lähdimme usein fillaroimaan rannalle ja kun aurinkoenergiaa tuli tarpeeksi niin iltapäivä sujui mukavasti kirjojen- tai kirjoittamisen parissa. Ideoita ja ajatuksia alkaa virtaaman yllättävän paljon, kun mikään turha ei täyttänyt ajatuksia. Huomasin tekeväni ja opiskelevani asioita, joita en olisi ikinä muuten edes ymmärtänyt varmasti aloittaa. Janoan oppia uutta ja huomasin, että aktiivisuustasoni ja kykyni vastaanottaa asioita parantui huomattavasti. Tarvitsin vähemmän unta ja heräsin aamulla reippaana ja energisenä. Kun antaa itselleen ja ajatuksilleen tilaa niin asiat ja elämä ylipäänsä alkavat näyttämään kovin erilaiselta.


Olen oppinut yhden asian omasta elämästäni ja yritän muistaa sen aina ja kaikessa, mitä teen. Jos jokin asia on vaikeaa, joka vie valtavasti energiaa, mutta ei anna mitään niin kannattaa ottaa askel taaksepäin ja miettiä, onko se sen arvoista. Olipa kyse sitten ihmissuhteista tai mistä tahansa tehtävästä. Kun asioita ei tarvitse pakottaa ja hakata päätä seinään niin tiedän olevani oikealla tiellä. Kun energiaa säästyy enemmän kuin sitä menee niin tiedän olevani oikealla tiellä. Kun hymyilen ja nauran enemmän kuin olen vakava niin tiedän olevani oikealla tiellä. Jos olet opetellut kuuntelemaan sydämesi ääntä niin se kertoo sinulle asioiden oikean laidan ennen kuin mielesi sen sinulle kertoo. Tiedän aina kuinka minun tulisi toimia ja mitä minun tulisi tehdä, mutta valitettavasti en aina kuitenkaan tee niin ihan heti. Hakkaan hetken tai vähän pidemmän aikaa päätäni seinään ja yritän pyristellä vastaan vaikka tiedän sydämessäni lopputuloksen jo etukäteen. Miksi sitten pyristelen usein vastaan? Uskon, että yksinkertaisesti siksi, että pelkään. En näe jotakin asiaa uutena mahdollisuutena vaan olen niin takertunut johonkin ajatukseen, että en voi päästää siitä irti.


En yksinkertaisesti halua nähdä muuta vaihtoehtoa vaikka tietäisinkin sen lopulta olevan minulle parasta. Annan sinulle esimerkin omasta elämästäni. Ajattelen eräästä ihmisestä, että hän on minulle täydellinen kumppani kaikin puolin. Uskon, että hän ajattelee minusta samoin. Kaikesta huolimatta tuo mies ei ole kanssani vaan hän on yksin ja elää omaa elämäänsä ja minä omaani. Vaikka sydämeni sanoo, että olemme sielunkumppanit niin minun on vain annettava asian olla ja antaa hänen mennä mihin ikinä elämä häntä kuljettaa ja antaa itselleni mahdollisuuden tehdä sama.. mennä minne ikinä elämä minua kuljettaa. Asiat ovat sillä tavalla melko yksinkertaisia ja ei auta vaikka itkisin, huutaisin tai hakkaisin päätäni seinään. Pahentaisin lopulta vain omaa oloani ja se veisi valtavan määrän energiaa pois käytöstäni. Sen vuoksi hengitän syvään, lähetän hänelle rakkautta ja annan asian olla. Uskon, että jos asiat on tarkoitettu niin ne tapahtuvat. Universumilla on tapana järjestää asiat ja meidän tehtävämme on luottaa siihen, että kaikilla asioilla ja tapahtumilla on oma aikansa ja paikkansa toteutua. Vaikka emme vielä näkisikään lopullista päämäärää niin asiat tapatuvat meille suotuisasti ja niin kuin ne on tarkoitettu. Kaikkein vaikeinta aina on irtipäästäminen, mutta kun sen lopulta tekee niin suuri painolasti putoaa sydämeltämme ja meidän on niin paljon helpompi ja kevyempi hengittää.


Tiedän, että olen oikealla tiellä, koska hymyilen. Tiedän, että olen oikealla tiellä koska herään aamulla iloisena ja uteliaana. Tiedän, että olen oikealla tiellä, koska iltaisin minulla on paljon asioita, joista olen kiitollinen. Tiedän, että olen oikealla tiellä, koska minulla on hyvä ollla itseni kanssa. Tiedän, että olen oikalla tiellä, koska rakastan elämääni ja opin edelleen uutta. Tiedän, että olen oikealla tiellä, koska tunnen olevani oma itseni.


“in the end only three things matter: How much you loved, how gently you lived, and how gracefully you let go of things not meant for you" -Buddha-


0 katselukertaa

©2018 by Noitapiiri. Proudly created with Wix.com