• Erika Serko

Monacosta hautajaisiin

Isäni sairastui muutama vuosi sitten vakavasti. Vaikka halu elää oli edelleen suuri niin hän ei enää jaksanut. Keväällä selvittyään rankoista hoidoista hän oli hetken voimissaan, mutta syöpä levisi aggressiivisesti ja mitään ei ollut enää tehtävissä. Hän ei ottanut asiaa vastaan tyynesti vaan sanoi: Vituttaa ja haluaisin mennä kalaan!


Mitä voi sanoa kuolevalle, kun tietää että aikaa on korkeintaan muutama viikko tai kenties vain päiviä? Isäni ei uskonut uudelleen syntymiseen tai, että sielu palaa kotiin ja tapaamme siellä jälleen. Hän oli hyvin käytännön läheinen ja katseli viimeisinä päivinä äidille pienempää autoa ja kertoi miten pitää toimia jos vesiputket talvella jäätyvät.


Hän halusi ehdottomasti, että minä lähden Monacoon ja tulen katsomaan häntä, kun palaan kotiin. Juhlin ja nautin elämästä ystävieni kanssa viikon ja mietin, että elämässä ei ole mitään järkeä. Toiset juovat shampanjaa, katsovat formuloita ja tanssivat veneen kansilla ja toiset makaavat kuoleman kielissä sairasvuoteella. Ehdin viime hetkellä hänen luokseen ja sain jätettyä hyvästit.


Isäni oli työteliäs, aikaansaava ja vakava mies. Vaikka hän oli jo lopen uupunut niin hän ehti saamaan terassin remontin valmiiksi. Hän kävi salaa lepäilemässä liiterissä, koska ei halunnut huolestuttaa äitiä. Tallista löytyivät uudet saunan lauteet, kasvimaan ikkunat ja portaikon kaiteet. Asiat, jotka jäivät kesken. Toivon, että hänellä on nyt aikaa ottaa lasi viiniä, istua puutarhatuolissa ihan rauhassa ja vain nauttia olostaan taivaassa - kotona! R.I.P




215 katselukertaa

©2018 by Noitapiiri. Proudly created with Wix.com