• Erika Serko

OLENKO MINÄ TARPEEKSI?

Ystäväni lähetti oheisen biisin minulle kuunneltavaksi https://www.youtube.com/watch?v=sIaT8Jl2zpI. Paitsi, että laulu on mielestäni äärimmäisen kaunis niin sen sanat koskettivat ja painuivat mieleeni. Laulun myötä jäin miettimään omaa riittämättömyyttäni ja erilaisia tuntemuksia aiheeseen liittyen.


Olen edelleen 48-vuotiaana usein epävarma itsestäni ja mietin olenko tarpeeksi hyvä? Mietin olenko tarpeeksi kaunis, olenko riittävä muille ja olenko lapsilleni hyvä roolimalli? Taistelen näitä ajatuksia vastaan erilaisissa tilanteissa. Ne ovat hämmentäviä ajatuksia ja usein tuntuu, että olen jatkuvassa sodassa omien ajatuksieni kanssa huolimatta siitä kuinka paljon meditoin ja joogaan. Vaikka kuinka yritän ajatella järkevästi ja tiedän olevani mukava ja hyvä ihminen niin siitäkin huolimatta ajaudun helposti tunteiden vietäviksi. Mistä ihmeestä nämä epävarmuuden tunteet kumpuavat? Eteen tupsahtaa jokin pieni tapahtuma tai kuulee tietyt sanat jonkun suusta niin epäilyksen siemen on kylvetty sekunnissa.


Olin ostamassa sukkahousuja Stockmannilla muutama päivä sitten. Myyjä tuli luokseni ja kysyin hänen mielipidettään tuotteesta. Pitelin kädessäni S-kokoista pakettia, hän nappasi sen kädestäni ja vaihtoi sen L-kokoiseen pakettiin. Otin paketin hämmentyneenä vastaan ja katsoin paketin takaosasta mittataulukkoa hiukan epäileväisenä. Olin avaamassa suutani, mutta hän keskeytti minut sanomalla: Olen tehnyt tätä työtä kauan ja vaikka kuvittelet olevasi S-kokoinen niin usko vaan, että ET todellakaan ole. Reitesi ovat sen verran paksut, että tämä on sinulle oikea koko! Leukani loksahti auki ja katsoin epäuskoisesti ensin häntä ja sitten tytärtäni, joka seisoi vieressäni ja purskahti nauruun. Hetken epäröinnin jälkeen nappasin hyllystä M-kokoiset sukkahousut, maksoin ne ja lähdin paketti kainalossa kotiin miettien paksuja reisiäni.


Minulla on samasta tavaratalosta myös toinen samankaltainen kokemus muutama vuosi takaperin, mutta se tapahtui hansikas osastolla. Eräs minulle tuntematon mies pysäytti minut ja pyysi apuani, koska halusi ostaa vaimolleen hansikkaat. Olet samankokoinen kuin vaimoni voisitko kokeilla hanskoja, jotta saan varmasti hänelle sopivat hän kysyi? Suostuin tietenkin hänen pyyntöönsä. Otin omat hanskat pois kädestä ja näin hänen kauhistuneen ilmeensä. Herran Jumala sentään sinulla on yhtä isot kädet kuin minulla hän sanoi! Tuon episodin jälkeen en ole koskaan katsonut käsiäni samalla tavoin.


Ei ole aina helppoa hyväksyä itseään ja omaa ainutlaatuisuuttaan. Me niin mielellämme vertaamme itseämme muihin ja kuvittelemme, että elämämme olisi niin paljon parempaa jos meillä olisi pienemmät kädet tai ohuemmat reidet. Ei ole kahta samanlaista paria jalkoja ja käsiä. Luojan kiitos me olemme erilaisia ja luojan kiitos reisien paksuus ei määritä minua ihmisenä tai naisena. Jos epävarmuus kalvaa mieltäsi niin muista, että meillä kaikilla on aika-ajoin samankaltaisia tuntemuksia ja me kaikki koemme riittämättömyyden tunteita elämän eri osa-alueilla. Ehkä me voisimme kohdata nämä tuntemukset lempeydellä ja rakkauden osoituksena itseämme kohtaan. Epävarmuuden iskiessä yritän ajatella, että kun on suuret kädet niin saan pallon paremmin kiinni tai eipähän palella pakkasella, kun on vähän lihaa reisien ympärillä! Milloinkohan me voisimme vaan nauttia siitä ajatuksesta, että me ylipäänsä olemme vielä täällä ja saamme nauttia ja kokea elämää? Luulen ja toivon, että elämän viimeisinä tunteina ei ajatuksissa ole tämänkaltaiset mitättömät asiat vaan jotain aivan muuta. Ehkä välillä kannattaa vain purra hammasta ja laittaa suu suppuun vaikka kuinka tekisi mieli arvostella kaverin reisiä!


“It’s that heart of gold and stardust soul that make you beautiful” - r.m.broderick




0 katselukertaa

©2018 by Noitapiiri. Proudly created with Wix.com