©2018 by Noitapiiri. Proudly created with Wix.com

 
  • Erika Serko

Täyttä elämää

Päivitetty: 10o syys 2018


Kun pieni lapsi harjoittelee kävelemistä ja kaatuu kerta toisensa jälkeen, jatkaa hän yrittämistä, kunnes pysyy pystyssä kaatumatta. Hänellä on usko ja luottamus siihen, että kun aikansa yrittää ja opettelee, niin lopussa kiitos seisoo (siis ihan konkreettisestikin). Mutta, kun meistä tulee aikuisia, alamme epäillä itseämme: “En osaa, en pysty, en voi, en uskalla, näytän kamalalta, olen väsynyt, olen lihava, ei ole aikaa.” Kuulostaako tutulta? Tuskin puhumme kenellekään muulle niin ikävästi kuin itsellemme. Oma mielemme voikin olla joko suurin este tai suurin mahdollistaja muutokselle. Se mitä ajattelemme, luo todellisuutemme ja muokkaa elämäämme. Kun muutamme tapaamme puhua itsestämme kauniiksi ja kannustavaksi, pieniä ihmeitä alkaa tapahtua hiljalleen.


Pelko on toinen suuri este muutosten tekemiselle. Ajattelemme ehkä, että viimeinen juna meni jo. Myös ihmiset ympärillämme saattavat vastustaa muutoshalujamme ja alamme kyseenalaistaa itseämme ja omia ajatuksiamme. Muutos on kuitenkin aina suotavaa, jos elämästä on kadonnut ilo – onpa aiheuttajana sitten työ, parisuhde, fyysinen hyvinvointi tai vaikka asuinpaikka. Jos et ole onnellinen, kysy itseltäsi, mikä tekisi olosi paremmaksi tai kuinka voisit elää elämääsi täydemmin? Kun olet saanut vastauksen selville, lähde määrätietoisesti kulkemaan muutosta kohti.


Katsoin taannoin Louise Hayn elokuvan You can heal your life. Elokuva kertoo siitä, kuinka koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa elämänsä suuntaa. Muutosten ei aina tarvitse olla suuria; jo pienet asiat voivat tuoda lisää sisältöä elämäämme. Koko elämää ei tarvitse eikä voikaan yhdellä kertaa korjata. Kun omat lapseni olivat pieniä, keksin tapoja harjoitella kotona. Olin aluksi niin huonossa kunnossa, että itku ei ollut kaukana, kun reisistä kiinni pitämällä yritin nousta ylös istumaan. Päätin kuitenkin, että teen joka päivä niin monta vatsalihas- ja selkäliikettä kuin jaksan. Sinnikkäästi jatkoin harjoittelua; jo pienikin harjoitus teki hyvää ja sain siitä valtavasti energiaa. Tällä samalla tiellä olen edelleen. Valintani on voida hyvin ja elää tätä elämää itselleni parhaalla mahdollisella tavalla.


Mieli on voimakas väline ja kun päätämme jotain, pystymme siirtämään vaikka vuoria! Joskus onkin hyvä kysyä itseltään: Haluanko voida ja jaksaa paremmin? Mikä tekee minut onnelliseksi? Elänkö sellaista elämää kuin haluan? On inhimillistä, että joskus sorrumme tekosyihin päästäksemme pälkähästä – eli katsomasta totuutta silmiin. On kuitenkin hyvä muistaa, että me olemme oman elämämme tärkeimpiä ihmisiä. Jos itsestään ei pidä huolta, ei myöskään jaksa tehdä töitä, iloita, motivoitua, oppia uutta ja innostua. Yleensä ymmärrämme oman kuolevaisuutemme ja elämän rajallisuuden vasta, kun jotakin traagista tapahtuu joko itsellemme tai läheisillemme.


Me annamme myös liian usein yleisten käsitysten ja muiden mielipiteiden (siitä mikä on soveliasta ja mikä ei) vaikuttaa omiin valintoihimme. Tyttäreni harrastaa telinevoimistelua ja katselin pitkän aikaa kiinnostuneena heidän harjoituksiaan. Voi, kuinka hauskalta se näyttikään! Mietittyäni asiaa monta kuukautta, rohkaisin mieleni ja kysyin, löytyisikö minullekin sopivaa ryhmää. Tiedän, että kun 47-vuotiaana aloittaa jotain uutta, kärrynpyörä puomilla ei välttämättä heti onnistu. Luultavasti näytän monen mielestä varsin naurettavalta siellä heilumassa, mutta olen päättänyt olla antamatta näille ajatuksille valtaa. Ennen kaikkea olen halunnut näyttää tyttärelleni esimerkkiä siitä, että emme ole koskaan liian vanhoja tekemään asioita, jos halua ja tahtoa riittää. Kun olen korkealla eritasonojapuilla ja mietin, miten ikinä opin tekemään kiepin, uskon samalla, että kun siinä tarpeeksi kauan rimpuilen ja roikun, niin luultavimmin se jonain päivänä onnistuu (viimeistään ensi vuonna). Ajatus onnistumisesta motivoi minua menemään harjoituksiin joka viikkoa. Sama pätee jokaiseen asiaan tässä elämässä: Tarvitaan halua ja motivaatiota tehdä muutoksia ja “saapua paikalle”.


Jokainen päivä on mahdollisuus tehdä valintoja. Ensimmäisenä aamulla voimme itse määrittää, tuleeko tästä hyvä vai huono päivä. Itse olen huomannut, että jos aloitan aamun kiireessä hoputtamalla lapsia, kiire todennäköisesti jatkuu iltaan asti. Mutta jos päätänkin ottaa rauhallisesti ja hyväksyn, että elämä ei kaadu siihen, vaikka lähtisimmekin viisi minuuttia myöhemmin, päivästäni tulee paljon parempi. Esther Hicks ja Wayne Dyer keskustelevat kirjassa “Co-creating at its best” 17 sekunnin säännöstä eli siitä, että aamun ensimmäinen ajatus määrittelee koko päivän. Kannattaa siis olla hyvin tarkka siitä, minkälaisilla ajatuksilla mielensä täyttää!


Entäpä jos heräisit huomenna 15 minuuttia tavallista aikaisemmin? Tuon ylimääräisen ajan voisit käyttää kiireettömästi johonkin sinulle mieluisaan asiaan. Anna mielesi täyttyä ajatuksista, jotka saavat sinut hyvälle mielelle.


"It’s never too early or too late to work towards being the healthiest and best version of you".





43 katselukertaa