• Erika Serko

USKO IHMEISIIN, ÄLÄ KOSKAAN ANNA PERIKSI

Kaksikymmentäviisi vuotta sitten Pajulahden urheiluopistolla kaaduin portaissa, kun kiirehdin aamiaiselle. Minulla oli lunta kenkien pohjassa, juoksin kovaa ja seuraavassa sekunnissa jalkani luiskahti ja lensin suoraan selälleni. Selästäni murtui neljä nikamaa ja kuulemma vain ihme pelasti minut halvaantumiselta. Muistan edelleen ystäväni sanat, kun minua kannettiin ambulanssiin: Luojan kiitos sulla on kauniit alusvaatteet jos ne riisuu sut! Tuona hetkenä aloimme molemmat nauramaan vaikka tilanne tuntui muuten epätoivoiselta. Puoli vuotta myöhemmin olin takaisin Pajulahdessa suorittamassa tutkintoni loppuun.


Vuonna 2009 raskaana ollessani olin naisten klinikalla tarkastuksessa. Lääkärit päättivät käynnistää synnytyksen välittömästi kuukautta ennen varsinaista laskettua aikaa. Kaikki mitä synnytyksessä voi mahdollisesti mennä pieleen meni pieleen. Minut kiidätettiin leikkaussaliin, josta heräsin päivää myöhemmin. Laskin, että minussa oli kiinni seitsemän eri letkua ja hoitaja painoi taukoamatta vatsaani, jotta verenvuoto tyrehtyisi. En kipujen vuoksi kyennyt edes puhumaan. Kuuntelin lääkäriä, joka sanoi: Ainoa syy miksi olet hengissä on, että olet juuri tässä sairaalassa ja meillä oli tarpeeksi (11 yksikköä) sinulle sopivaa verta.


Asuessamme Singaporessa vuoden ikäinen tyttäremme oli ollut kuumeessa useamman päivän. Päätin viedä hänet lääkäriin. Lääkäri katsoi lasta, tilasi meille taksin ja antoi kuskille ohjeet viedä meidät lasten sairaalaan niin nopeasti kuin mahdollista. Aikaa ei ollut hukattavana hetkeäkään. Sairaalassa lapsi vietiin suoraan tutkimuksiin ja hoitoon. Tuo lääkäri paikallisella klinikalla pelasti tyttäremme hengen tarkkaavaisuudellaan. Pienellä tyttärellämme todettiin Kawasakin tauti, joka voidaan hoitaa vain tietyn ajan kuluessa. Kolme vuorokautta myöhemmin hän pääsi sairaalasta kotiin ja muutamaa viikkoa myöhemmin hän oli jälleen täysin terve.


Me koemme elämämme aikana suuria ja pieniä ihmeitä. Edellisen kaltaisia läheltä piti tilanteita ei voi olla ajattelematta muuten kuin suurella kiitollisuudella. Tunnen itseni etuoikeutetuksi, että voin edelleen kävellä ja että saan edelleen seurata lasteni kasvamista. Olen kärsinyt pahoista selkäkivuista onnettomuuteni jälkeen tasaisin väliajoin. Hiljattain sain jälleen pienen muistutuksen siitä kuinka tärkeää on nauttia jokaisesta hetkestä ja muistaa olla kiitollinen. Vain viikko sitten en pystynyt kävelemään, mutta tänään olen jälleen opettamassa joogaa. Olen tekemässä sitä, mitä rakastan. Kiitos maailman parhaan kiropraktikon.


Olen näiden vuosien aikana oppinut tuntemaan kehoni ja tiedän milloin pitää levätä. Joskus näitä viestejä ei kuitenkaan halua kuunnella. Välillä sitä on pahempi kuin teini-ikäinen lapsi, joka tietää kaiken, kykenee mihin vain ja ei todellakaan kaipaa kenenkään neuvoja. Voisin tietysti antaa periksi, lopettaa urheilemisen, jäädä sohvalle katsomaan netflixiä, syömään voileipiä ja särkylääkkeitä. Päätimme kuitenkin ystäväni kanssa, että periksi ei anneta! Tänä vuonna aiomme olla vahvempia ja paremmassa kunnossa kuin ikinä. Stay tuned :)


“It’s hard to beat a person who NEVER gives up” - Babe Ruth





0 katselukertaa

©2018 by Noitapiiri. Proudly created with Wix.com